Butcher, Jim: The Dresden files

Mainos Chigacon puhelinluettelon keltaisilla sivuilla:
Harry Dresden – velho
Kadonneita esineitä etsitään. Paranormaaleja tutkimuksia suoritetaan.
Konsultointia. Neuvontaa. Kohtuulliset hinnat.
Ei lemmenjuomia, ehtymättömiä lompakoita tahi muuta viihteellistä.

Velhon arki yksityisyrittäjänä ei on hääppöistä: jos yliluonnollisia hirmutöitä ei tapahdu, Harryn budjettivaje pahenee ja jos tapahtuu, on henkikulta vaarassa. Yleensä yliluonnollisia hirmutöitä tapahtuu... Dresden files on sarja viihteellistä fantasia-kauhu-dekkari-huumoria. Puolikovaksi keitettyä? Maskuliinista kerrontaa, naisten fyysiset ominaisuudet kuvaillaan anatomisen tarkasti. Eroottisia kohtauksia on tosin vähän, sillä Harryn flaksi olisi harvinaisen heikko: tyttöystävää ei aluksi ole ja sitten kun on niin häntä puraisee vampyyri. Too bad.

Harry ratkaisee CPD:n apuna niitä henkirikoksia, jotka eivät logiikalla ja normaalijärjellä ratkea. Milloin kaupungissa riehuu ihmissusien jengi, milloin keijut suunnittelevat sotaa ja milloin on muuten vaan helvetti irrallaan.

Tämä on Viihdettä isolla alkukirjaimella, ja ainakin tämän naislukijan symppiksen nuhjuinen vanhanaikaisen kohtelias Harry-velho on lumonnut. Kuutososa on menossa, ja useampi iltapuhde on hurahtanut huomaamatta Chicagon ja Neverneverin maastossa. /UP

Gaiman, Neil: The graveyard book

Nobody Owens on tavallinen poika. Tai olisi tavallinen poika, ellei hän asuisi hautausmaalla ja olisi aaveiden ja haamujen kasvattama. It takes a graveyard to raise a child.

Kalmiston aavikkopaholaisista ja muista kummallisista asukkaista huolimatta Nobody eli Bod on siellä suhteellisen turvassa, ainakin jos vertaa sitä ulkomaailmassa vaanivaan siihen Jackiin. Se Jack on tappanut Bodin ihmisperheen, ja on odottanut tilaisuutta Bodin eliminoimiseksi koko tämän eliniän.

Bod on kuitenkin tavallinen poika, ja tavalliset pojat ovat uteliaita: mitä tapahtuu hautausmaan muurien ulkopuolella, mitä ihmiset tekevät päivällä? Niin Bod jättää turvallisen kotikumpunsa ja tutustuu maailmaan, ihmisiin ja hengenvaaraan... UP

Rutkoski, Marie: Cabinet of wonders

Prahan vanhankaupungin aukion astronominen kello on maagisen hieno todellisuudessakin. Tässä Kronos-kronikat -fantasiasarjan aloitusosassa kellon ja ympäröivän maailman magia jalostetaan pari astetta pidemmälle:

Böömin prinssi antaa sokaista kellon tekijän, Mikal Kronoksen, jottei tämä muovailisi metallista enempää ihmeellisiä asioita pelkkien silmiensä avulla. Prinssi ottaa kellontekijän silmät omaan käyttöönsä. Kelloon on kätketty mahtavia voimia, jotka hallitessaan prinssi päätyisi hallitsemaan koko omaa ja naapurinkin valtakuntaa.

Petra, kellontekijän tytär, saa selville että prinssi säilyttää isän silmiä muiden ihmeiden kanssa ihmekammiossaan. Petra ottaa lemmikki-tinahämiksensä mukaan ja lähtee hakemaan iskän silmiä takaisin. Avukseen tai riesakseen, näkökulmasta riippuen, hän saa Neel-nimisen romanipojan jonka taskuvarkaan sormet ovat maagisen pitkät ja ulottuvat.

Aloitusosa jättää monia kysymyksiä avoimeksi, niin kuin hyvän aloituksen kuuluukin tehdä. Praha-ihmiselle MUST lukukokemus, ja aivan kelpo fantasiaa muillekin. /UP

Fforde, Jasper: The Eyre affair

Vaihtoehtohistoria minun makuuni! Tässä versiossa vuoden 1985 Englannista populaari- ja korkeakulttuuri ovat vaihtaneet paikkaa: lapset keräilevät ja vaihtavat Henry Fielding-kortteja, lähiöissä rötöstelevät ja ottavat yhteen postmodernisti- ja renessanssinuorisojengit, aikuiset jonottavat play-along Richard III-n näytöksiin ja poliisilla on oma erikoisyksikkö romaanikäsikirjoitusten väärennöksiin ja varkauksiin samoin kuin vampyyreja vastaan tai aikavääristymien korjaamiseen.

Kirjallisuuspoliisi Thursday Next joutuu uransa vaikeimman tapauksen äärelle, kun kirjan pahis Acheron Hades (oo kuinka pahuutta tihkuva nimi... Thursdayn pomon nimi muuten on Victor Analogy) kidnappaa Thursdayn keksijä-enon joka on onnistunut keksimään proosaportaalin. Portaalin ja sitä operoivien lukutoukkien avustuksella on mahdollista päästä mihin tahansa fiktiiviseen maailmaan, ja Hades käyttää tätä mahdollisuutta tietenkin pahan tekemiseen: hän kidnappaa Jane Eyren Kotiopettajattaren romaanista ja aikoo vaatia tästä lunnaita. Eyrehän on kirjan brittiyhteiskunnassa sata kertaa Beckhamia tai Madonnaa suositumpi. Kauhistuneet lukijat joutuvat huomaamaan, kuinka romaanin teksti muuttuu kun Jane Eyre katoaa siitä. Miten käy Rochesterin ilman Janea? Onneksi Thursdaylla on sanansa sanottavana asiaan.

Tämä kirja jos jokin on spekulatiivista fiktiota, kirjailija Jasper Fforde on miettinyt mielessään entäs jos –kysymystä melko lailla perusteellisesti. Viihdyttävä, toiminnallinen ja ajatuksia herättävä. Tosin brittilukija saa kirjasta paljon enemmän kotikenttäetunsa vuoksi. Jatkoa seuraa, seuraavan osan nimi on lupaavasti Lost in a good book./UP

Zusak, Markus: Kirjavaras

Vakavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Samalla ilkikurinen, sanoisinko jopa että veikeä. Saksa, toinen maailmansota, juutalaisvainot, kuolema pienellä ja isolla K:lla. Historian isot asiat ja ihmiselämän pienen pienet asiat rinnastuivat kirjassa kauniisti toisiinsa.

Liesel-tytön vanhemmat ovat a) kommunisteja, poissa kuvioista [isä] tai b) sairaita, köyhiä ja kuolleita [äiti]. Liesel päätyy sijaiskotiin, jossa kiroillaan kovasti mutta rakastetaan myös. Hän tapaa Kuoleman useamman kerran kuin pienen tytön pitäisi, varastaa kirjoja, tappelee ja välttyy suutelemasta häneen rakastunutta sitruunankeltatukkaista poikaa. Lukija ei säästy itkulta.

Kuolema kertojana loi tarinaan uudenlaista jännitettä, erityisesti pidin Kuoleman malttamattomuudesta; hän spoilasi useampaan otteeseen tulevat tapahtumat koska ei millään malttanut olla paljastamatta jotain käännettä. Onneksi keräilijänä K toimi huomattavasti vastuullisemmin ja virheettömämmin.UP

Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme

Lempeä, kaunis, uljas, jalo... Adjektiivit loppuvat kesken tämän aikuistenfantasian kohdalla. Realistisilta tuntuviin historiallisiin kehyksiin Napoleonin sotien ajasta on lisätty vain pieni mauste: ilmavoimat käyttävät liikkumiseen ja taisteluun lohikäärmeitä. Lohikäärmeet ovat (niin kuin niiden kuuluukin olla) älykkäitä ja pääasiassa hyväluontoisia, lentäjä ja lohikäärme viettävät tiivistä yhteiselämää kuten mikä tahansa muu työpari.

Merivoimien kapteeni Laurence joutuu vahingossa lohikäärmeen kapteeniksi/työpariksi, kun vallatun ranskalaislaivan ruumasta löytyy juuri kuoriutumassa oleva muna. Poikanen ottaa Laurencen omaksi ihmisekseen, ja niin ura merillä vaihtuu uraksi ilmassa. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Laurence huomaa saaneensa parhaan mahdollisen ystävän Temerairesta. Pari päätyy koulutustukikohtaan, ja ennen pitkää joutuu tositoimiin hänen majesteettinsa ilmavoimissa. Temerairen lajimääritelmä on normaalia hankalampaa, mutta kirjan edetessä selviää millaisen aarteen Laurence on meritaistelussa löytänyt.

Ihminen ja lohikäärme ovat vertaisia, pari, yksikkö. Lohikäärme-tallielämä on kuvattu niin kauniisti (välillä myös julmasti), että kirjan taistelukohtaukset jäävät aivan toissijaisiksi. Älykäs, lempeä, utelias, ilkikurinen, Laurenceen pyyteettömästi kiintynyt Temeraire on kirjan kiistaton päähenkilö.

Jatkoakin on luvassa, tietokonepelisuunnittelija Novik on kirjoittanut jo 4 osaa Laurencen ja Temerairen yhteiselämästä, lähdenkin tästä bookplus-kirjakauppaan etsimään jatko-osia... /UP

Paul Magrs: Something borrowed

Neiti Marple yliluonnolliseen potenssiin N. Englantilainen idyllinen pikkukylä Whitby on oikeasti varsinainen hornanportti, täynnä kauhutarinoiden kummajaisia. Päähenkilö Brenda on... jaa enpä kerrokaan heti... sanotaan vain että mielenkiintoinen hahmo. Varsinkin Brendan ullakolla kopistelevat.. ööö... asiat... ovat makaaberiudessaan hauskoja.

Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.

Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa. /UP