Fforde, Jasper: The Eyre affair

Vaihtoehtohistoria minun makuuni! Tässä versiossa vuoden 1985 Englannista populaari- ja korkeakulttuuri ovat vaihtaneet paikkaa: lapset keräilevät ja vaihtavat Henry Fielding-kortteja, lähiöissä rötöstelevät ja ottavat yhteen postmodernisti- ja renessanssinuorisojengit, aikuiset jonottavat play-along Richard III-n näytöksiin ja poliisilla on oma erikoisyksikkö romaanikäsikirjoitusten väärennöksiin ja varkauksiin samoin kuin vampyyreja vastaan tai aikavääristymien korjaamiseen.

Kirjallisuuspoliisi Thursday Next joutuu uransa vaikeimman tapauksen äärelle, kun kirjan pahis Acheron Hades (oo kuinka pahuutta tihkuva nimi... Thursdayn pomon nimi muuten on Victor Analogy) kidnappaa Thursdayn keksijä-enon joka on onnistunut keksimään proosaportaalin. Portaalin ja sitä operoivien lukutoukkien avustuksella on mahdollista päästä mihin tahansa fiktiiviseen maailmaan, ja Hades käyttää tätä mahdollisuutta tietenkin pahan tekemiseen: hän kidnappaa Jane Eyren Kotiopettajattaren romaanista ja aikoo vaatia tästä lunnaita. Eyrehän on kirjan brittiyhteiskunnassa sata kertaa Beckhamia tai Madonnaa suositumpi. Kauhistuneet lukijat joutuvat huomaamaan, kuinka romaanin teksti muuttuu kun Jane Eyre katoaa siitä. Miten käy Rochesterin ilman Janea? Onneksi Thursdaylla on sanansa sanottavana asiaan.

Tämä kirja jos jokin on spekulatiivista fiktiota, kirjailija Jasper Fforde on miettinyt mielessään entäs jos –kysymystä melko lailla perusteellisesti. Viihdyttävä, toiminnallinen ja ajatuksia herättävä. Tosin brittilukija saa kirjasta paljon enemmän kotikenttäetunsa vuoksi. Jatkoa seuraa, seuraavan osan nimi on lupaavasti Lost in a good book./UP

Zusak, Markus: Kirjavaras

Vakavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Samalla ilkikurinen, sanoisinko jopa että veikeä. Saksa, toinen maailmansota, juutalaisvainot, kuolema pienellä ja isolla K:lla. Historian isot asiat ja ihmiselämän pienen pienet asiat rinnastuivat kirjassa kauniisti toisiinsa.

Liesel-tytön vanhemmat ovat a) kommunisteja, poissa kuvioista [isä] tai b) sairaita, köyhiä ja kuolleita [äiti]. Liesel päätyy sijaiskotiin, jossa kiroillaan kovasti mutta rakastetaan myös. Hän tapaa Kuoleman useamman kerran kuin pienen tytön pitäisi, varastaa kirjoja, tappelee ja välttyy suutelemasta häneen rakastunutta sitruunankeltatukkaista poikaa. Lukija ei säästy itkulta.

Kuolema kertojana loi tarinaan uudenlaista jännitettä, erityisesti pidin Kuoleman malttamattomuudesta; hän spoilasi useampaan otteeseen tulevat tapahtumat koska ei millään malttanut olla paljastamatta jotain käännettä. Onneksi keräilijänä K toimi huomattavasti vastuullisemmin ja virheettömämmin.UP