Butcher, Jim: The Dresden files

Mainos Chigacon puhelinluettelon keltaisilla sivuilla:
Harry Dresden – velho
Kadonneita esineitä etsitään. Paranormaaleja tutkimuksia suoritetaan.
Konsultointia. Neuvontaa. Kohtuulliset hinnat.
Ei lemmenjuomia, ehtymättömiä lompakoita tahi muuta viihteellistä.

Velhon arki yksityisyrittäjänä ei on hääppöistä: jos yliluonnollisia hirmutöitä ei tapahdu, Harryn budjettivaje pahenee ja jos tapahtuu, on henkikulta vaarassa. Yleensä yliluonnollisia hirmutöitä tapahtuu... Dresden files on sarja viihteellistä fantasia-kauhu-dekkari-huumoria. Puolikovaksi keitettyä? Maskuliinista kerrontaa, naisten fyysiset ominaisuudet kuvaillaan anatomisen tarkasti. Eroottisia kohtauksia on tosin vähän, sillä Harryn flaksi olisi harvinaisen heikko: tyttöystävää ei aluksi ole ja sitten kun on niin häntä puraisee vampyyri. Too bad.

Harry ratkaisee CPD:n apuna niitä henkirikoksia, jotka eivät logiikalla ja normaalijärjellä ratkea. Milloin kaupungissa riehuu ihmissusien jengi, milloin keijut suunnittelevat sotaa ja milloin on muuten vaan helvetti irrallaan.

Tämä on Viihdettä isolla alkukirjaimella, ja ainakin tämän naislukijan symppiksen nuhjuinen vanhanaikaisen kohtelias Harry-velho on lumonnut. Kuutososa on menossa, ja useampi iltapuhde on hurahtanut huomaamatta Chicagon ja Neverneverin maastossa. /UP

Gaiman, Neil: The graveyard book

Nobody Owens on tavallinen poika. Tai olisi tavallinen poika, ellei hän asuisi hautausmaalla ja olisi aaveiden ja haamujen kasvattama. It takes a graveyard to raise a child.

Kalmiston aavikkopaholaisista ja muista kummallisista asukkaista huolimatta Nobody eli Bod on siellä suhteellisen turvassa, ainakin jos vertaa sitä ulkomaailmassa vaanivaan siihen Jackiin. Se Jack on tappanut Bodin ihmisperheen, ja on odottanut tilaisuutta Bodin eliminoimiseksi koko tämän eliniän.

Bod on kuitenkin tavallinen poika, ja tavalliset pojat ovat uteliaita: mitä tapahtuu hautausmaan muurien ulkopuolella, mitä ihmiset tekevät päivällä? Niin Bod jättää turvallisen kotikumpunsa ja tutustuu maailmaan, ihmisiin ja hengenvaaraan... UP

Rutkoski, Marie: Cabinet of wonders

Prahan vanhankaupungin aukion astronominen kello on maagisen hieno todellisuudessakin. Tässä Kronos-kronikat -fantasiasarjan aloitusosassa kellon ja ympäröivän maailman magia jalostetaan pari astetta pidemmälle:

Böömin prinssi antaa sokaista kellon tekijän, Mikal Kronoksen, jottei tämä muovailisi metallista enempää ihmeellisiä asioita pelkkien silmiensä avulla. Prinssi ottaa kellontekijän silmät omaan käyttöönsä. Kelloon on kätketty mahtavia voimia, jotka hallitessaan prinssi päätyisi hallitsemaan koko omaa ja naapurinkin valtakuntaa.

Petra, kellontekijän tytär, saa selville että prinssi säilyttää isän silmiä muiden ihmeiden kanssa ihmekammiossaan. Petra ottaa lemmikki-tinahämiksensä mukaan ja lähtee hakemaan iskän silmiä takaisin. Avukseen tai riesakseen, näkökulmasta riippuen, hän saa Neel-nimisen romanipojan jonka taskuvarkaan sormet ovat maagisen pitkät ja ulottuvat.

Aloitusosa jättää monia kysymyksiä avoimeksi, niin kuin hyvän aloituksen kuuluukin tehdä. Praha-ihmiselle MUST lukukokemus, ja aivan kelpo fantasiaa muillekin. /UP

Fforde, Jasper: The Eyre affair

Vaihtoehtohistoria minun makuuni! Tässä versiossa vuoden 1985 Englannista populaari- ja korkeakulttuuri ovat vaihtaneet paikkaa: lapset keräilevät ja vaihtavat Henry Fielding-kortteja, lähiöissä rötöstelevät ja ottavat yhteen postmodernisti- ja renessanssinuorisojengit, aikuiset jonottavat play-along Richard III-n näytöksiin ja poliisilla on oma erikoisyksikkö romaanikäsikirjoitusten väärennöksiin ja varkauksiin samoin kuin vampyyreja vastaan tai aikavääristymien korjaamiseen.

Kirjallisuuspoliisi Thursday Next joutuu uransa vaikeimman tapauksen äärelle, kun kirjan pahis Acheron Hades (oo kuinka pahuutta tihkuva nimi... Thursdayn pomon nimi muuten on Victor Analogy) kidnappaa Thursdayn keksijä-enon joka on onnistunut keksimään proosaportaalin. Portaalin ja sitä operoivien lukutoukkien avustuksella on mahdollista päästä mihin tahansa fiktiiviseen maailmaan, ja Hades käyttää tätä mahdollisuutta tietenkin pahan tekemiseen: hän kidnappaa Jane Eyren Kotiopettajattaren romaanista ja aikoo vaatia tästä lunnaita. Eyrehän on kirjan brittiyhteiskunnassa sata kertaa Beckhamia tai Madonnaa suositumpi. Kauhistuneet lukijat joutuvat huomaamaan, kuinka romaanin teksti muuttuu kun Jane Eyre katoaa siitä. Miten käy Rochesterin ilman Janea? Onneksi Thursdaylla on sanansa sanottavana asiaan.

Tämä kirja jos jokin on spekulatiivista fiktiota, kirjailija Jasper Fforde on miettinyt mielessään entäs jos –kysymystä melko lailla perusteellisesti. Viihdyttävä, toiminnallinen ja ajatuksia herättävä. Tosin brittilukija saa kirjasta paljon enemmän kotikenttäetunsa vuoksi. Jatkoa seuraa, seuraavan osan nimi on lupaavasti Lost in a good book./UP

Zusak, Markus: Kirjavaras

Vakavin kirja, jonka olen pitkään aikaan lukenut. Samalla ilkikurinen, sanoisinko jopa että veikeä. Saksa, toinen maailmansota, juutalaisvainot, kuolema pienellä ja isolla K:lla. Historian isot asiat ja ihmiselämän pienen pienet asiat rinnastuivat kirjassa kauniisti toisiinsa.

Liesel-tytön vanhemmat ovat a) kommunisteja, poissa kuvioista [isä] tai b) sairaita, köyhiä ja kuolleita [äiti]. Liesel päätyy sijaiskotiin, jossa kiroillaan kovasti mutta rakastetaan myös. Hän tapaa Kuoleman useamman kerran kuin pienen tytön pitäisi, varastaa kirjoja, tappelee ja välttyy suutelemasta häneen rakastunutta sitruunankeltatukkaista poikaa. Lukija ei säästy itkulta.

Kuolema kertojana loi tarinaan uudenlaista jännitettä, erityisesti pidin Kuoleman malttamattomuudesta; hän spoilasi useampaan otteeseen tulevat tapahtumat koska ei millään malttanut olla paljastamatta jotain käännettä. Onneksi keräilijänä K toimi huomattavasti vastuullisemmin ja virheettömämmin.UP

Naomi Novik: Kuninkaan lohikäärme

Lempeä, kaunis, uljas, jalo... Adjektiivit loppuvat kesken tämän aikuistenfantasian kohdalla. Realistisilta tuntuviin historiallisiin kehyksiin Napoleonin sotien ajasta on lisätty vain pieni mauste: ilmavoimat käyttävät liikkumiseen ja taisteluun lohikäärmeitä. Lohikäärmeet ovat (niin kuin niiden kuuluukin olla) älykkäitä ja pääasiassa hyväluontoisia, lentäjä ja lohikäärme viettävät tiivistä yhteiselämää kuten mikä tahansa muu työpari.

Merivoimien kapteeni Laurence joutuu vahingossa lohikäärmeen kapteeniksi/työpariksi, kun vallatun ranskalaislaivan ruumasta löytyy juuri kuoriutumassa oleva muna. Poikanen ottaa Laurencen omaksi ihmisekseen, ja niin ura merillä vaihtuu uraksi ilmassa. Ensijärkytyksestään toivuttuaan Laurence huomaa saaneensa parhaan mahdollisen ystävän Temerairesta. Pari päätyy koulutustukikohtaan, ja ennen pitkää joutuu tositoimiin hänen majesteettinsa ilmavoimissa. Temerairen lajimääritelmä on normaalia hankalampaa, mutta kirjan edetessä selviää millaisen aarteen Laurence on meritaistelussa löytänyt.

Ihminen ja lohikäärme ovat vertaisia, pari, yksikkö. Lohikäärme-tallielämä on kuvattu niin kauniisti (välillä myös julmasti), että kirjan taistelukohtaukset jäävät aivan toissijaisiksi. Älykäs, lempeä, utelias, ilkikurinen, Laurenceen pyyteettömästi kiintynyt Temeraire on kirjan kiistaton päähenkilö.

Jatkoakin on luvassa, tietokonepelisuunnittelija Novik on kirjoittanut jo 4 osaa Laurencen ja Temerairen yhteiselämästä, lähdenkin tästä bookplus-kirjakauppaan etsimään jatko-osia... /UP

Paul Magrs: Something borrowed

Neiti Marple yliluonnolliseen potenssiin N. Englantilainen idyllinen pikkukylä Whitby on oikeasti varsinainen hornanportti, täynnä kauhutarinoiden kummajaisia. Päähenkilö Brenda on... jaa enpä kerrokaan heti... sanotaan vain että mielenkiintoinen hahmo. Varsinkin Brendan ullakolla kopistelevat.. ööö... asiat... ovat makaaberiudessaan hauskoja.

Brenda ja ikiaikaisen noitasuvun seniorivesa Effie koettavat pitää pahan loitolla Whitby'sta, mutta onnistusmiprosentti on huonohko. Kirjan edeltäjän Never the bride'n jäljiltä yksi kylän mummoista on villiintynyt ja muuttanut luolaan asumaan, syö raakaa lihaa ja saattaa päästä myös ihmislihan makuun. Portti helvettiin on toistaiseksi suljettu, mutta kylä on varsinainen monster magnet (sic!) ja se houkuttelee tykönsä kaikki ikiaikaiset pahikset tuhansien mailien säteeltä. Brendan ja Effien kahvi&skonssi-hetket keskeytyvät aina kun on riennettävä pelastamaan maailmaa sen minkä leinisistä kintuista irtoaa.

Kirja on jännä sekoitus goottilaista kauhugalleriaa ja brittiläistä maalaiselämä -tv-sarjaa, välillä sekoitus tuntuu jopa hieman teennäiseltä. Tukisukkahousut ja voodoo-transsit eivät tunnu kuuluvan samaan kirjaan, tässä kirjassa niistä puhutaan jopa samassa lauseessa. /UP

Ruben Gallego: Valkoista mustalla

Valkoista mustalla kuvaa Rubenin karua lapsuutta venäläisissä lastenkodeissa ja vanhain-kodeissa. Olosuhteet ovat epäinhimilliset ja elämä on täysin aikuisten armoilla, mutta liikuntakyvyttömältä Rubenilta ei puutu sitkeyttä. Hän liikkuu ryömimällä ja lukee kaikki käsiinsä saamansa kirjat. Laitoskierteen aikana Ruben tapaa eritavoin vammaisia lapsia, jotka on viety pois ihmisten silmistä. Välillä elämässä näkyy valon pilkahduksia: hoitajan ystävällinen ele tai joku lapsista saa paketin kotoa. Kavereiden kesken tehdään julmiakin piloja, mutta myös autetaan hädän hetkellä. Kaikkein eniten elämässään Ruben pelkää viidentoista ikävuoden saavuttamista, sillä silloin joutuu vanhainkotiin eikä sieltä ole poispääsyä. Unohtaakseen kaiken kokemansa Ruben haaveilee oppivansa kävelemään ja tapaavansa jälleen perheensä, josta hän joutui vauvana eroon.

Tarina on todella koskettava ja antaa uskoa tulevaisuudesta, joka voi muuttua käden käänteessä. Unohtumaton lukukokemus uskomattomasta selviytymistarinasta, joka palkittiin Venäjän Bookerilla vuonna 2003./lm

Massey, Sujata : Rei Shimura ja Yakuzan jäljillä

Sujata Massey on monikulttuurinen kirjailija. Hänellä on italialais-saksalaiset vanhemmat, hän on syntynyt Englannissa ja asuu nykyisin Yhdysvalloissa.

Päähenkilö, Rei Shimura on 30-vuotias nainen, harrastajaetsivä ja tähän asti hän on elättänyt itsensä antiikkikaupalla. Rei on maailmankansalainen, jolla on juuret Japanissa ja Yhdysvalloissa. Hän kokee koti-ikävää sinne mistä on juuri lähtenyt sekä ulkopuolisuutta molemmissa maissa. Rei on seikkaillut kahdeksassa kirjassa. Rein hahmo on kulttuurisesti kiinnostava. Kerronta on kevyttä ja viihteellistä, mutta lukija saa kirjoista kuitenkin myös annoksen japanilaista perinnetietoutta. Kirjoissa on annos romantiikkaa ja kun ne on luokiteltu dekkareiksi, niin muutama murhakin tapahtuu joka kirjassa.Massey kritisoi kirjoissaan Japanin vanhoillisuutta ja Yhdysvaltojen turvattomuutta.

Rei Shimura Yakuzan jäljillä teoksessa Rei toimii Yhdysvaltain tiedustelupalvelun leivissä ja hankkii työpaikan myyjättärenä tokiolaisesta luksustavaratalosta Mitsutanista. Tavaratalon tuottavuus on epäilyttävän suuri ja mafialla epäillään olevan sormensa pelissä.

Luin mielenkiinnolla tämänkin kirjan, erityisesti minua kiinnostaa niissä japanilainen kulttuuri. Esimerkiksi teoksesta Rei Shimura ja tappava manga sain tietoa manga-ilmiöstä./SLi

Jonathan Carroll

Miksen ole aikaisemmin törmännyt heppuun? Carroll kävi Suomessa Hgin kirjamessuillakin vuonna 2007. Kirjoja on tosin suomennettu vasta kaksi, vaikka tuotannossa on yhteensä 17 teosta 1980-luvulta lähtien. Spekulatiivista fiktiota, suoraan sanottuna silkkaa fantasiaa. Carroll leikittelee ajatuksilla uskosta ja uskomuksista, identiteetistä, kuolemasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja yleensä elämän aikana tehdyistä valinnoista. Mitä jos voisimme palata ajassa takaisin opastamaan nuorta minäämme ennen jotain tärkeää valintaa? Olisiko lopputulos sen onnellisempi? Miten tekemämme ratkaisut vaikuttavat meihin ja ympärillä oleviin ihmisiin? Mikä on se, jota ihmiset kutsuvat jumalaksi tai jumaluudeksi?

Carrollin päähenkilöt tuntuvat olevan järjestään epämiellyttäviä egoisteja tai ainakin aikaansaamattomia luusereita. Toinen yhdistävä piirre on koirien paljous, koirat ovat joko sivurooleissa tai kirjan keskeisessä osassa ratkaisun avaimina. Bullterrierit, dalmatialaiset, jackrussellit ja epämääräiset monirotukoirat kuvataan hellyydellä ja tuttavallisesti.

White apples (suom. Valkoiset omenat ) on niitä kirjoja, jonka juonen voi paljastaa ilman että se lainkaan pilaa lukukokemusta: Viktor Eldritch on kuollut itsekeskeinen naistenmies. Hänen raskaana oleva ex-tyttöystävänsä herättää Viktorin henkiin, koska ex-tyttöystävän vatsassa kasvava tuleva maailman valtias tarvitsee isällisiä neuvoja. Yksinkertaista, eikö totta?

Land of laughs (suom. Naurujen maa) -kirjassa mietitään faktan ja fiktion suhdetta. Kirjailija Marshall France on melkoisen taitava kirjailija; hänen luomansa fiktiiviset henkilöhahmot ovat elävän ja todellisentuntuisia, elävämmän ja todellisemman kuin Francen elämäkerran kirjoittaja Tom Abbey tyttöystävineen voi kuvitellakaan. Tom joutuu keskelle toden ja sepitetyn monimutkaista verkkoa, eikä siinä tarinassa tunneta happy endiä.

Marriage of sticks'in päähenkilö Miranda kokee ikävän yllätyksen; hän saa tietää olevansa kuolematon, hänelle näytetään baseball-stadionin katsomollinen hänen menneitä inkarnaatioitaan, ja joka ikinen niistä on yhtä epämiellyttävä oman edun tavoittelija. Onko liian myöhäistä muuttua ja muuttaa tulevaisuutta?

Outside the dog museum vie lukijan Sarun sulttaanikuntaan itseriittoisen ja polygamisen arkkitehdin mukana. Sarun sulttaani on pyytänyt arkkitehtiä suunnittelemaan monumentin tai museon koirille, vaikka maassa koirat ovat epäpuhtaita eläimiä. Maa on sisällissodan partaalla, ja koiramuseon miljoonarakennushanketta ei katsota hyvällä silmällä. Koirat ovat siis taas mukana juonessa, eikä sulttaanikaan pysy aivan realistisen rajoissa…

Voice of our shadow käsittelee ystävyyttä, rakkautta, kuolemaa ja (yllätys) kuolemanjälkeistä elämää. Traagista salaisuutta mukanaan kantava amerikkalainen kirjailija Joe Lennox päätyy elämään Wieniin, tapaa siellä pariskunnan johon ystävystyy syvästi, vaimoon myös rakastuu. Rakkaus osoittautuu molemminpuoliseksi, mutta pian suhteen alkamisen jälkeen alkaa tapahtua ikäviä, suorastaan pelottavia asioita. UP

Meg Rosoff: Poikkeustila

Vaikuttava, vaikuttava kirja. Löytyy nuorten Voltti-sarjasta, mutta myös aikuinen lukija on mykkä sen edessä.

Kirja, niin kuin kaikki fiktio pohtii: entäs jos, what if...
Entäs jos 2000-luvulla syttyisi perinteinen sota, ei mikään ydinsota vaan armeijoiden sotima kolmas maailmansota? 15-vuotias Bella tulee brittiserkkulaansa juuri sodan kynnyksellä, kun telkkarin uutiset kertovat 700 tai 70 000 ihmisen kuolleen pommi-iskussa jossain kaukana. Uutiset eivät tunnu nuorisoa hetkauttavan, kunnes tapahtumat lähestyvät ja lähestyvät ja kohta onkin täysi rähinä päällä.

Miten 2000-luvun ihminen, joka on tottunut tyydyttämään kaikki tarpeensa asap 24/7, sopeutuu elämään, josta on riisuttu pois kaikki tuttu? Mitä ihmisestä jää jäljelle kun pinta häviää?

Kirja pohtii isoja asioita; ihmisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Paitsi teema, myös kieli on ilahduttavan taidokasta ja tuoretta, Bella ei välitä välimerkeistä tai alkukirjaimista aivan viime sivuja lukuun ottamatta. Lopussa tilanne onkin täysin muuttunut, Bella on muuttunut ja ympäröivä maailma myös. Onhan toki kielenkin muututtava. UP

Philip Reeve: Pimenevä maa (Kulkukaupunkien kronikka)

Reeve saa nuorille lukijoille suunnatun tieteiskronikkansa päätökseen Pimenevä maa -kirjalla. Olen kulkenut (tai vastustanut kulkemista) mukana kaupunkidarwinistisessa scifisarjassa, ja tämä viimeinen osa oli huikea päätös Tomin, Hesterin ja muiden vaellukselle.

Reeven ekan kirjan aloitus on yksi vetävimpiä, mihin olen törmännyt:
Elettiin kevättä. Oli synkkä ja myrsyinen iltapäivä, ja Lontoo ajoi takaa pientä kaivoskaupunkia kuivuneen Pohjanmeren pohjaa pitkin.

Pakkohan tuollaisen alun jälkeen on ottaa selvää, mitä ihmettä voisi tapahtua jos oikein huonosti kävisi. Ja ei tarinan lopetuskaan ollut yhtään hullumpi...

Sarjan henkilöhahmot ovat niin monisyisiä, ristiriitasen ja todellisen tuntuisia (olivatpa ihmislajia tai eivät), että he muuttuvat parinsadan sivun jälkeen osaksi lukijan tuttavapiiriä. Ystäviksi heistä ei välttämättä ole, ainakaan kaikista.

Nuorten laadukasta scifiä ei riesaksi asti kirjoiteta, joten toivottavasti sarja löytää lukijansa. Hieman kärsivällisyyttä tarinan seuraaminen vaatii, mutta kyllähän bulkkifantasian lukija on tottunut massiivisiin järkäleisiin. Tosin Reevellä myös sisältö on painavaa. UP