Reeve saa nuorille lukijoille suunnatun tieteiskronikkansa päätökseen Pimenevä maa -kirjalla. Olen kulkenut (tai vastustanut kulkemista) mukana kaupunkidarwinistisessa scifisarjassa, ja tämä viimeinen osa oli huikea päätös Tomin, Hesterin ja muiden vaellukselle.
Reeven ekan kirjan aloitus on yksi vetävimpiä, mihin olen törmännyt:
Elettiin kevättä. Oli synkkä ja myrsyinen iltapäivä, ja Lontoo ajoi takaa pientä kaivoskaupunkia kuivuneen Pohjanmeren pohjaa pitkin.
Pakkohan tuollaisen alun jälkeen on ottaa selvää, mitä ihmettä voisi tapahtua jos oikein huonosti kävisi. Ja ei tarinan lopetuskaan ollut yhtään hullumpi...
Sarjan henkilöhahmot ovat niin monisyisiä, ristiriitasen ja todellisen tuntuisia (olivatpa ihmislajia tai eivät), että he muuttuvat parinsadan sivun jälkeen osaksi lukijan tuttavapiiriä. Ystäviksi heistä ei välttämättä ole, ainakaan kaikista.
Nuorten laadukasta scifiä ei riesaksi asti kirjoiteta, joten toivottavasti sarja löytää lukijansa. Hieman kärsivällisyyttä tarinan seuraaminen vaatii, mutta kyllähän bulkkifantasian lukija on tottunut massiivisiin järkäleisiin. Tosin Reevellä myös sisältö on painavaa. UP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti