Ruben Gallego: Valkoista mustalla

Valkoista mustalla kuvaa Rubenin karua lapsuutta venäläisissä lastenkodeissa ja vanhain-kodeissa. Olosuhteet ovat epäinhimilliset ja elämä on täysin aikuisten armoilla, mutta liikuntakyvyttömältä Rubenilta ei puutu sitkeyttä. Hän liikkuu ryömimällä ja lukee kaikki käsiinsä saamansa kirjat. Laitoskierteen aikana Ruben tapaa eritavoin vammaisia lapsia, jotka on viety pois ihmisten silmistä. Välillä elämässä näkyy valon pilkahduksia: hoitajan ystävällinen ele tai joku lapsista saa paketin kotoa. Kavereiden kesken tehdään julmiakin piloja, mutta myös autetaan hädän hetkellä. Kaikkein eniten elämässään Ruben pelkää viidentoista ikävuoden saavuttamista, sillä silloin joutuu vanhainkotiin eikä sieltä ole poispääsyä. Unohtaakseen kaiken kokemansa Ruben haaveilee oppivansa kävelemään ja tapaavansa jälleen perheensä, josta hän joutui vauvana eroon.

Tarina on todella koskettava ja antaa uskoa tulevaisuudesta, joka voi muuttua käden käänteessä. Unohtumaton lukukokemus uskomattomasta selviytymistarinasta, joka palkittiin Venäjän Bookerilla vuonna 2003./lm

Massey, Sujata : Rei Shimura ja Yakuzan jäljillä

Sujata Massey on monikulttuurinen kirjailija. Hänellä on italialais-saksalaiset vanhemmat, hän on syntynyt Englannissa ja asuu nykyisin Yhdysvalloissa.

Päähenkilö, Rei Shimura on 30-vuotias nainen, harrastajaetsivä ja tähän asti hän on elättänyt itsensä antiikkikaupalla. Rei on maailmankansalainen, jolla on juuret Japanissa ja Yhdysvalloissa. Hän kokee koti-ikävää sinne mistä on juuri lähtenyt sekä ulkopuolisuutta molemmissa maissa. Rei on seikkaillut kahdeksassa kirjassa. Rein hahmo on kulttuurisesti kiinnostava. Kerronta on kevyttä ja viihteellistä, mutta lukija saa kirjoista kuitenkin myös annoksen japanilaista perinnetietoutta. Kirjoissa on annos romantiikkaa ja kun ne on luokiteltu dekkareiksi, niin muutama murhakin tapahtuu joka kirjassa.Massey kritisoi kirjoissaan Japanin vanhoillisuutta ja Yhdysvaltojen turvattomuutta.

Rei Shimura Yakuzan jäljillä teoksessa Rei toimii Yhdysvaltain tiedustelupalvelun leivissä ja hankkii työpaikan myyjättärenä tokiolaisesta luksustavaratalosta Mitsutanista. Tavaratalon tuottavuus on epäilyttävän suuri ja mafialla epäillään olevan sormensa pelissä.

Luin mielenkiinnolla tämänkin kirjan, erityisesti minua kiinnostaa niissä japanilainen kulttuuri. Esimerkiksi teoksesta Rei Shimura ja tappava manga sain tietoa manga-ilmiöstä./SLi

Jonathan Carroll

Miksen ole aikaisemmin törmännyt heppuun? Carroll kävi Suomessa Hgin kirjamessuillakin vuonna 2007. Kirjoja on tosin suomennettu vasta kaksi, vaikka tuotannossa on yhteensä 17 teosta 1980-luvulta lähtien. Spekulatiivista fiktiota, suoraan sanottuna silkkaa fantasiaa. Carroll leikittelee ajatuksilla uskosta ja uskomuksista, identiteetistä, kuolemasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja yleensä elämän aikana tehdyistä valinnoista. Mitä jos voisimme palata ajassa takaisin opastamaan nuorta minäämme ennen jotain tärkeää valintaa? Olisiko lopputulos sen onnellisempi? Miten tekemämme ratkaisut vaikuttavat meihin ja ympärillä oleviin ihmisiin? Mikä on se, jota ihmiset kutsuvat jumalaksi tai jumaluudeksi?

Carrollin päähenkilöt tuntuvat olevan järjestään epämiellyttäviä egoisteja tai ainakin aikaansaamattomia luusereita. Toinen yhdistävä piirre on koirien paljous, koirat ovat joko sivurooleissa tai kirjan keskeisessä osassa ratkaisun avaimina. Bullterrierit, dalmatialaiset, jackrussellit ja epämääräiset monirotukoirat kuvataan hellyydellä ja tuttavallisesti.

White apples (suom. Valkoiset omenat ) on niitä kirjoja, jonka juonen voi paljastaa ilman että se lainkaan pilaa lukukokemusta: Viktor Eldritch on kuollut itsekeskeinen naistenmies. Hänen raskaana oleva ex-tyttöystävänsä herättää Viktorin henkiin, koska ex-tyttöystävän vatsassa kasvava tuleva maailman valtias tarvitsee isällisiä neuvoja. Yksinkertaista, eikö totta?

Land of laughs (suom. Naurujen maa) -kirjassa mietitään faktan ja fiktion suhdetta. Kirjailija Marshall France on melkoisen taitava kirjailija; hänen luomansa fiktiiviset henkilöhahmot ovat elävän ja todellisentuntuisia, elävämmän ja todellisemman kuin Francen elämäkerran kirjoittaja Tom Abbey tyttöystävineen voi kuvitellakaan. Tom joutuu keskelle toden ja sepitetyn monimutkaista verkkoa, eikä siinä tarinassa tunneta happy endiä.

Marriage of sticks'in päähenkilö Miranda kokee ikävän yllätyksen; hän saa tietää olevansa kuolematon, hänelle näytetään baseball-stadionin katsomollinen hänen menneitä inkarnaatioitaan, ja joka ikinen niistä on yhtä epämiellyttävä oman edun tavoittelija. Onko liian myöhäistä muuttua ja muuttaa tulevaisuutta?

Outside the dog museum vie lukijan Sarun sulttaanikuntaan itseriittoisen ja polygamisen arkkitehdin mukana. Sarun sulttaani on pyytänyt arkkitehtiä suunnittelemaan monumentin tai museon koirille, vaikka maassa koirat ovat epäpuhtaita eläimiä. Maa on sisällissodan partaalla, ja koiramuseon miljoonarakennushanketta ei katsota hyvällä silmällä. Koirat ovat siis taas mukana juonessa, eikä sulttaanikaan pysy aivan realistisen rajoissa…

Voice of our shadow käsittelee ystävyyttä, rakkautta, kuolemaa ja (yllätys) kuolemanjälkeistä elämää. Traagista salaisuutta mukanaan kantava amerikkalainen kirjailija Joe Lennox päätyy elämään Wieniin, tapaa siellä pariskunnan johon ystävystyy syvästi, vaimoon myös rakastuu. Rakkaus osoittautuu molemminpuoliseksi, mutta pian suhteen alkamisen jälkeen alkaa tapahtua ikäviä, suorastaan pelottavia asioita. UP

Meg Rosoff: Poikkeustila

Vaikuttava, vaikuttava kirja. Löytyy nuorten Voltti-sarjasta, mutta myös aikuinen lukija on mykkä sen edessä.

Kirja, niin kuin kaikki fiktio pohtii: entäs jos, what if...
Entäs jos 2000-luvulla syttyisi perinteinen sota, ei mikään ydinsota vaan armeijoiden sotima kolmas maailmansota? 15-vuotias Bella tulee brittiserkkulaansa juuri sodan kynnyksellä, kun telkkarin uutiset kertovat 700 tai 70 000 ihmisen kuolleen pommi-iskussa jossain kaukana. Uutiset eivät tunnu nuorisoa hetkauttavan, kunnes tapahtumat lähestyvät ja lähestyvät ja kohta onkin täysi rähinä päällä.

Miten 2000-luvun ihminen, joka on tottunut tyydyttämään kaikki tarpeensa asap 24/7, sopeutuu elämään, josta on riisuttu pois kaikki tuttu? Mitä ihmisestä jää jäljelle kun pinta häviää?

Kirja pohtii isoja asioita; ihmisyyttä, rakkautta ja ystävyyttä. Paitsi teema, myös kieli on ilahduttavan taidokasta ja tuoretta, Bella ei välitä välimerkeistä tai alkukirjaimista aivan viime sivuja lukuun ottamatta. Lopussa tilanne onkin täysin muuttunut, Bella on muuttunut ja ympäröivä maailma myös. Onhan toki kielenkin muututtava. UP

Philip Reeve: Pimenevä maa (Kulkukaupunkien kronikka)

Reeve saa nuorille lukijoille suunnatun tieteiskronikkansa päätökseen Pimenevä maa -kirjalla. Olen kulkenut (tai vastustanut kulkemista) mukana kaupunkidarwinistisessa scifisarjassa, ja tämä viimeinen osa oli huikea päätös Tomin, Hesterin ja muiden vaellukselle.

Reeven ekan kirjan aloitus on yksi vetävimpiä, mihin olen törmännyt:
Elettiin kevättä. Oli synkkä ja myrsyinen iltapäivä, ja Lontoo ajoi takaa pientä kaivoskaupunkia kuivuneen Pohjanmeren pohjaa pitkin.

Pakkohan tuollaisen alun jälkeen on ottaa selvää, mitä ihmettä voisi tapahtua jos oikein huonosti kävisi. Ja ei tarinan lopetuskaan ollut yhtään hullumpi...

Sarjan henkilöhahmot ovat niin monisyisiä, ristiriitasen ja todellisen tuntuisia (olivatpa ihmislajia tai eivät), että he muuttuvat parinsadan sivun jälkeen osaksi lukijan tuttavapiiriä. Ystäviksi heistä ei välttämättä ole, ainakaan kaikista.

Nuorten laadukasta scifiä ei riesaksi asti kirjoiteta, joten toivottavasti sarja löytää lukijansa. Hieman kärsivällisyyttä tarinan seuraaminen vaatii, mutta kyllähän bulkkifantasian lukija on tottunut massiivisiin järkäleisiin. Tosin Reevellä myös sisältö on painavaa. UP