Savurenkaita: kun patruuna Bogdanoff tehtaan perusti (2006) on (kuvitteellinen) sukuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun Hämeenlinnaan. Kertojana toimii Gabriel Bogdanoff, jonka isoisä Gustav perustaa tupakkatehtaan Hämeenlinnaan vuonna 1919. Naituaan lääkäri Lagerstedin tyttären Birgitan Gustav saa myötäjäisinä Lagerstedien sukukartanon, josta muodostuukin tavallaan yksi tarinan pää"henkilöistä".
Vuosien saatossa kartano kätkee lukuisiin huoneisiinsa salaisuuksia, jotka kiehtovat tulevia sukupolvia. Tehtailijana ja työnantajana Gustav on tunnettu kovuudestaan, ja hänestä liikkuukin erinäisiä huhuja "tupakkaenkeleidensä" kohtelusta. Kotona määrää Birgitta, joka ei ole erityisen hyväsydäminen ihminen hänkään. Gustavin ja Birgitan huoleksi päätyvät vielä Birgitan sisaret, kummalliset kaksoissiskot Amalia ja Elisabeth, joiden syntymästä ei edes ole merkintää missään. Pojat Kustaa ja Aadolf ovat vielä oma lukunsa hekin, joista äiti ei tunnu kovin kiinnostunut olevan. Täytyy sanoa, että Birgitta kyllä edustaa oikeaa hirviöanoppien aatelia, ei käy kateeksi miniää eikä sen puoleen kyllä muutakaan perhettä. Tarina etenee halki vuosikymmenten, taustalla käydään sodat ja muut, mutta kartano ja tupakkatehdas ovat kuin oma pikku maailmansa, johon eivät muun maailman tapahtumat paljon vaikuta. Paitsi sitten siinä, että kuinka tupakka myy erilaisissa tilanteissa ja kuka sitä ostaa.
Savurenkaita on melkoisen nopealukuinen romaani eikä se pituudeltaankaan ole mikään tiiliskivi. Piristävää luettavaa, tätä lukiessa omat arkihuolet lensivät taivaan tuuliin. Hilpeää ja vakavaa samoissa kansissa. Tarinan ja vuosisadan edetessä huomaa, millainen valtava kehitys 1900-luvulla käytiinkään. Ei ihme, että uusia koneita ja muita laitteita on aluksi pelätty, kun kehitys oli niin nopeaa ja vaikutti ihan jokaisen ihmisen elämään. Eikä vähiten tehtaisiin. Koskinen on taitava kirjailija, jonka tähän mennessä ilmestyneet teokset ovat suoneet ainakin minulle mieleenpainuvia lukukokemuksia. PP
Vuosien saatossa kartano kätkee lukuisiin huoneisiinsa salaisuuksia, jotka kiehtovat tulevia sukupolvia. Tehtailijana ja työnantajana Gustav on tunnettu kovuudestaan, ja hänestä liikkuukin erinäisiä huhuja "tupakkaenkeleidensä" kohtelusta. Kotona määrää Birgitta, joka ei ole erityisen hyväsydäminen ihminen hänkään. Gustavin ja Birgitan huoleksi päätyvät vielä Birgitan sisaret, kummalliset kaksoissiskot Amalia ja Elisabeth, joiden syntymästä ei edes ole merkintää missään. Pojat Kustaa ja Aadolf ovat vielä oma lukunsa hekin, joista äiti ei tunnu kovin kiinnostunut olevan. Täytyy sanoa, että Birgitta kyllä edustaa oikeaa hirviöanoppien aatelia, ei käy kateeksi miniää eikä sen puoleen kyllä muutakaan perhettä. Tarina etenee halki vuosikymmenten, taustalla käydään sodat ja muut, mutta kartano ja tupakkatehdas ovat kuin oma pikku maailmansa, johon eivät muun maailman tapahtumat paljon vaikuta. Paitsi sitten siinä, että kuinka tupakka myy erilaisissa tilanteissa ja kuka sitä ostaa.
Savurenkaita on melkoisen nopealukuinen romaani eikä se pituudeltaankaan ole mikään tiiliskivi. Piristävää luettavaa, tätä lukiessa omat arkihuolet lensivät taivaan tuuliin. Hilpeää ja vakavaa samoissa kansissa. Tarinan ja vuosisadan edetessä huomaa, millainen valtava kehitys 1900-luvulla käytiinkään. Ei ihme, että uusia koneita ja muita laitteita on aluksi pelätty, kun kehitys oli niin nopeaa ja vaikutti ihan jokaisen ihmisen elämään. Eikä vähiten tehtaisiin. Koskinen on taitava kirjailija, jonka tähän mennessä ilmestyneet teokset ovat suoneet ainakin minulle mieleenpainuvia lukukokemuksia. PP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti