Rotko, Tuula: Riikka Näkijä

Tuula Rotkon romaani Riikka Näkijä (2004) on itsenäinen jatko-osa romaaniin Rakkautta vainon aikaan (Tammi 2002). Tapahtumat sijoittuvat 1700-luvun alkupuoliskolle isonvihan jälkeiseen Suomeen Hailuotoon. Siellä elelee omissa oloissaan Riikka Tuomaanvaimo miehensä Tuomaksen, isoäitinsä Juliaanan ja kälynsä Marketan kanssa. Elämä on selviytymistä päivästä päivään arkisissa askareissa, mutta samalla ollaan kiitollisia siitä, että sota ja sen aiheuttamat kauhut ovat ohi. Vielä ovat ihmisten mielissä kuitenkin tuoreessa muistissa kasakoiden hirmuteot. Riikka on perinyt edesmenneeltä isoisältään Klemetiltä näkijän ja parantajan taidot ja toimii yhteisössä parantajana. Tätä ei aluksi katsota pahalla, mutta pian alkavat pahat kielet juoruta ja syyttää Riikkaa noituudesta. Kirkko ei voi enää katsoa syytöksiä läpi sormiensa, vaan joutuu ottamaan kantaa. Riikan elämä onkin taiteilua pappien sääntöjen ja omien tuntemuksiensa ristitulessa. Mikä on oikein ja mikä väärin? Miksei vainajia saa kiittää? Kuitenkaan loitsuamista ihmisten henkien pelastamiseksi ei niin pahalla katsota. Useasti Riikka onkin pelastanut ihmisen hengen muun muassa pysäyttämällä verenvuodon verenseisautussanoilla.

Rotko osaa kirjoittaa hyvin elävästi vanhanajan perhe- ja tunne-elämästä ja romaanin henkilöihin kiintyy helposti. Teksti on lennokasta ja kuvailevaa. Myös henkilöiden puhuma murre on mukavaa luettavaa. Tarinassa on helposti aistittavissa se ristiriita, jonka kanssa ihmiset ovat Suomen kolkissa vielä suhteellisen lyhyen aikaa sitten eläneet, kun kirkko sanoo toista ja omat perinteet toista. Surullista on, että nykyään nuo perinteet ovat suurelta osin kadonneet. Mutteivät sentään ihan kokonaan. Kirjasta huokuu myös se ihmisten yhteishenki, joka on korostunut aina maamme vaikeina aikoina, jolloin on vedetty yhtä köyttä. Upea lukukokemus Suomen historian ystävälle. PP